Euroopan komissio esitteli tämän vuoden syyskuussa uuden ehdotuksensa direktiiviksi tekoälyyn liittyvästä vastuusta. Kyseessä on ensimmäinen säädösehdotus, joka koskee nimenomaisesti tekoälyn aiheuttamien vahinkojen korvaamista. Miksi direktiivi on tarpeen ja mitä muutoksia se toisi tämänhetkiseen oikeustilaan? Entä vaikuttaisiko direktiivi tekoälyllä aiheutettujen tekijänoikeudenloukkausten arviointiin?
Viime vuosina läpimurtomaisesti kehittynyt tekoäly on tuonut paljon uusia ratkaisuja niin yritystoimintaan kuin laajemmallekin yhteiskuntaan. Tekoälyn nousu on kuitenkin tuonut mukanaan myös huolen autonomisten järjestelmien aiheuttamista vahingoista. Älykkäiden koneiden toiminta voi nykyään olla lähes täysin autonomista, ja niiden päätöksenteko perustuu usein monimutkaisiin ja läpinäkymättömiin prosesseihin. Siksi koneiden tekemät ratkaisut voivat tulla täytenä yllätyksenä jopa niiden valmistajille tai niitä käyttäville tahoille. Kun tekoälyn vastuulle annetaan yhä vaativampia tehtäviä, riski vakavista ja ennustamattomista vahingoista kasvaa yhä suuremmaksi.
Nykyiset vastuusääntömme eivät kuitenkaan täysin sovellu tekoälyn aiheuttamiin vahinkoihin teknologian erityispiirteiden vuoksi. Älykkäiden laitteiden autonomisuus ja läpinäkymättömyys vaikeuttavat huomattavasti korvausvastuun edellytysten toteennäyttämistä. Oikeudessamme korvausvastuu edellyttää lähtökohtaisesti tuottamusta sekä syy-yhteyttä vahinkoon johtaneen teon tai tuottamuksen ja vahingon välillä. Mikäli ihmisten myötävaikutus on ollut vähäistä tai jopa täysin olematonta, kantajan voi olla hyvin hankala osoittaa esimerkiksi valmistajan tai käyttäjän syyllistyneen toiminnassaan minkäänlaiseen tuottamukseen.
Direktiiviehdotus pyrkii vastaamaan haasteisiin kahden uudenlaisen ratkaisun avulla. Ehdotus sisältää ensinnäkin säännöksen, joka parantaa kantajan oikeutta saada tietoja ns. suuririskisistä tekoälyjärjestelmistä. Suuririskisiin tekoälyjärjestelmiin lukeutuvat esimerkiksi kriittisen infrastruktuurin sekä lainvalvonnan, oikeudenkäytön ja julkishallinnon yhteydessä käytettävät laitteet.
Säännöksen mukaan tuomioistuimet voivat määrätä suuririskisten tekoälyjärjestelmien osalta tekoälyn valmistajan tai käyttäjän esittämään tarpeellisia todisteita. Ensinnäkin edellytetään, että kantaja on kaikin kohtuullisin keinoin yrittänyt saada asiaankuuluvat todisteet vastaajalta. Toiseksi edellytetään, että kantaja on esittänyt riittävät tosiseikat ja todisteet korvausvaateensa uskottavuuden tueksi.
Säännöksen tarkoituksena on siis keventää kantajan todistustaakkaa. Tuomioistuimille annetaan valta tarvittaessa tutkia tekoälyjärjestelmien teknisiä yksityiskohtia sekä niiden käyttämää dataa ja riskienhallintamekanismeja. Tekoälyn mustaa laatikkoa päästään purkamaan, ja korvausten saaminen tulee uhreille helpommaksi.
Toisena uutuutena direktiivi tuo ns. kumottavissa olevan syy-yhteysolettaman valmistajan tuottamuksen ja tekoälyjärjestelmän tuotoksen välillä. Olettaman soveltaminen edellyttää seuraavan kolmen edellytyksen samanaikaista täyttymistä:
Myös syy-yhteysolettaman tarkoituksena on helpottaa kantajan näyttötaakkaa. Olettama on käänteiseen todistustaakkaan nähden hieman monimutkaisempi ratkaisu. Säännös kuitenkin helpottaa tekoälyn tuomia näyttöhaasteita erityisesti toisen kohtansa avulla: kantajan ei nimittäin tarvitse osoittaa syy-yhteyden olemassaoloa, sillä riittävää on, että syy-yhteyden voidaan kohtuudella olettaa olevan olemassa.
Entä mikä olisi uuden direktiivin suhde tekoälyasetukseen? Tekoälyasetuksen tarkoituksena on varmistaa tekoälyjärjestelmien turvallisuus sekä perusoikeuksien noudattaminen tekoälyalalla. Uusi direktiivi puolestaan täydentäisi tekoälyasetuksen sääntelyä helpottamalla korvausten saamista tuottamukseen perustuvassa vahingonkorvausjärjestelmässämme. Direktiivi ja asetus toimivat siis rinnakkain, ja direktiivissä operoidaankin monilla asetuksessa määritellyillä termeillä.
Direktiiviehdotus on herättänyt laajaa keskustelua, mutta pääasiassa palaute on ollut myönteistä ja poliittinen tuki EU:ssa laajaa. Muutoksia direktiiviin voidaan kuitenkin odottaa, sillä sekä Euroopan parlamentin että Euroopan unionin neuvoston tulee hyväksyä direktiivi ennen sen voimaantuloa. Tätä seuraisi vielä kahden vuoden täytäntöönpanoaika jäsenvaltioille. Vaikka direktiivin voimaantuloon saattaakin siis kulua vielä useampikin vuosi, selvää on, että tekoälyyn investoivien yritysten on hyvä alkaa jo nyt varautua tuleviin muutoksiin.