Pandemian oikeudelliset ulottuvuudet VII – Maksukyvyttömyys

Mitä muuttui?

Konkurssilain mukaan velallinen voitiin asettaa konkurssiin 30.4.2020 asti, jos 1) velallinen ilmoitti olevansa maksukyvytön, 2) velallinen oli lakkauttanut maksunsa, 3) velallinen oli todettu ulosotossa varattomaksi tai 4) velallinen ei ollut määräajassa maksanut velkaansa saatuaan tiedoksi niin sanotun konkurssiuhkaisen maksukehotuksen.

Konkurssilain väliaikaisella muutoksella 4 kohta poistettiin 31.10.2020 asti sellaisten velkojen osalta, jotka erääntyvät 1.3.2020 jälkeen ja joita koskeva konkurssiuhkainen maksukehotus on annettu tiedoksi 1.5.2020 jälkeen. Ulosottokaaren väliaikaisella muutoksella puolestaan ilmeisesti poistettiin 3 kohta, vaikkakaan tätä ei mainita muutoksen syynä.

Edellä mainitut kohdat 1 ja 2 ovat käytännössä jääneet kuriositeeteiksi eikä ole odotettavissa, että konkurssin asettaminen näillä perusteilla yleistyisi merkittävästi tässäkään tilanteessa.

Käytännön seuraus näistä muutoksista on se, että marraskuuhun 2020 asti Suomessa on käytössä vain velallisaloitteinen tai ainakin velallismyötävaikutteinen konkurssi (paitsi ennen maaliskuuta erääntyneiden saatavien osalta).

Mikä ei muuttunut?

Ainoat muutokset koskivat siis velkojan oikeutta hakea velallisensa konkurssiin sekä ulosoton "aggressiivisuuden" lieventämistä. Näissä oloissa muutokset ovat varmasti tervetulleita.

On kuitenkin muistettava, että nämä lainmuutokset eivät poista yhdenkään velallisen tosiasiallista maksukyvyttömyyttä. Muutokset eivät tuo tilille saldoa, eivät muuta tilinpäätöksen sisältöä saati tuo yhtään uutta tilausta tilauskirjaan. Voi sanoa, että elävän elämän tosiasioihin ei ole tullut muutosta.
Liioin ei muutettu rikoslakia, osakeyhtiölakia tai takaisinsaannista konkurssipesään annettua lakia.

Mitä tästä seuraa?

Konkurssilain ja ulosottokaaren muutosten seurauksena konkurssit hetkellisesti vähenevät olennaisesti. Markkinoille jää tuhansia yrityksiä, joiden toimintaedellytykset pandemia on ainakin väliaikaisesti tuhonnut. Mikään tai kukaan ulkopuolinen vain ei ole sysäämässä näitä yhtiöitä nurin.

Suomessa ei lähtökohtaisesti ole velvollisuutta hakeutua konkurssiin, vaikka olisi maksukyvytön. Maksukyvyttömänä tehdyt toimet voivat kuitenkin olla rikos tai johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen. Rikoslaki ei ole tässä suhteessa muuttunut. Rikoslaissa tarkoitettujen velallisen rikosten tunnusmerkistö seuraa konkurssilakia, eikä siten muutu konkurssilain mukana.

Maksukyvyttömänä toimintaansa jatkavan yhtiön johto saattaa huomaamattaan ottaa riskin siitä, että myöhemmin, mahdollisesti seuraavassa konkurssissa heidän toimiaan arvioidaan kriittisesti ja asia johtaa rikosprosessiin. Varteenotettavia rikosnimikkeitä ovat velkojansuosinta (maksettu yhden velkojan velkaa, niin että muille on jäänyt vähemmän) ja velallisen epärehellisyys (esimerkiksi lisätty velvoitteita ja siten pahennettu maksukyvyttömyyttä).

Rikosprosessissa yhtiön edustajat voidaan myös tuomita korvausvastuuseen – eikä korvauksen määrä suinkaan rajoitu itse saatuun mahdolliseen hyötyyn, vaan toisen kärsimään vahinkoon. Vahingonkorvausvelvollisuus saattaa toki seurata ilman rikosprosessiakin.

Myös konkurssitakaisinsaannin kannalta tilanne on hankala, koska takaisinsaannin määräpäivät on sidottu konkurssihakemuksen vireilletuloon. Nyt kun konkurssihakemuksia ei juuri tulle vireille, eivät takaisinsaannin määräajatkaan pääse alkamaan. Velalliset ja ne velkojat, joille velallinen syystä tai toisesta haluaa mahdolliset vähät maksunsa kohdistaa, voivat toimia riskittömämmin – ja pahimmassa tapauksessa röyhkeämmin – kuin aiemmin. Tässä tilanteessa yleistä rehellisyyttä ja tasapuolisuutta ei valitettavasti palkita.

Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa, mutta jos joku ennustus pitäisi tehdä, se olisi seuraava:

- Väliaikaisen rajoituksen päätyttyä näemme paljon konkursseja.
- Näistä konkursseista seuraa entistä enemmän velallisen rikoksia koskevia asioita.
- Näistä konkursseista aiheutuu mielenkiintoisia takaisinsaantioikeudenkäyntejä, kun konkurssipesien pesänhoitajat joutuvat vaatimaan tavallista pidemmältä ajalta ennen konkurssia tehtyjä maksuja peräytettäviksi.

Jotta ei olisi näissä odotettavissa olevissa asioissa osallisena vastaajana, kannattaa omat toimet mitoittaa niin, että ne kestävät kriittisen tarkastelun ja jälkiviisastelun vielä vuonna 2022.

Tekstin on kirjoittanut asianajaja Aleksi Muhonen Bird & Birdin Riidan ratkaisu -ryhmästä.  Muhonen on erikoistunut talousrikoksiin ja maksukyvyttömyysmenettelyihin liittyviin toimeksiantoihin.

Kirjoitus on seitsemäs osa asianajaja Tom Vapaavuoren toimittamasta kirjoitussarjasta, jossa keskitytään käytännön asianajotyössä esiin tulleisiin pandemian juridisiin kysymyksiin.  Vapaavuori on erikoistunut riitojen ratkaisuun, sopimusoikeuteen ja liikesalaisuuskysymyksiin. Hän on toiminut lukuisissa liikeriidoissa asiamiehenä ja välimiehenä.

Kirjoitus on julkaistu myös Alma median Juridiikan ja talouden uutiskirjeessä.

Kirjoitussarjan aiemmat osat:
Johdanto (Tom Vapaavuori)
Yhtiökokoukset ja osingonjako (Mika Puurunen)
Lomautukset (Maisa Nikkola)
Lähipiirin sukupolvenvaihdokset (Sami Tuominen)
Kilpailuoikeus ja julkiset hankinnat (Katia Duncker)
Startupien rahoituskierrokset (Kimmo Reina)