Näkemyksiä liikesalaisuuslaista IV – Liikesalaisuutta loukkaavan tuotteen karmea kohtalo

Uuden liikesalaisuuslain esittely jatkuu. Liikesalaisuuslain mielenkiintoisia uutuuksia on liikesalaisuutta loukkaavan tuotteen käsite ja sen kohtalo – näitä käsittelen tämänkertaisessa kirjoituksessa. Sinänsä on selvää, että omien liikesalaisuuksien suojaamisen ohella on yhtä lailla tärkeää varmistaa, ettei tule loukanneeksi muiden yhtiöiden liikesalaisuuksia. Usein tähän ei kuitenkaan kiinnitetä riittävää huomiota, vaan liukuhihnalla solmittavat salassapitosopimukset päätyvät pöytälaatikkoon pölyttymään.

Uudessa liikesalaisuuslaissa on kuitenkin useita kohtia, joiden noudattamisesta on huolehdittava, ettei itse enemmän tai vähemmän tietämättään lankea oikeudenloukkaajaksi.  Merkittävä uudistus on direktiivistä tullut liikesalaisuutta loukkaavan tuotteen käsite. Tällaisen tuotteen kohtalon selvittäminen lakia lukemalla ei ole helppo tehtävä, koska kokonaisuuden hahmottaminen edellyttää kolmen eri lainkohdan yhdistelyä.

Tuotteen saastuminen johtaa jatkohyödyntämisen oikeudettomuuteen

Aloitetaanpa alusta. Jos missä tahansa tuotteen elinkaaren vaiheessa - suunnittelusta markkinointiin - on saatu merkittävää hyötyä oikeudettomasti hankitusta, käytetystä tai ilmaistusta liikesalaisuudesta, kyseessä on liikesalaisuutta loukkaava tuote (LSL 2 § 3 k). Tuote näin ollen saastui. Tuote voi olla tavara tai palvelu.

Kun tämä leima on isketty tuotteeseen, niin kaikenlainen tuotteeseen liittyvä liiketoiminta katsotaan lain mukaan liikesalaisuuden oikeudettomaksi käyttämiseksi, jos henkilö tietää tai hänen pitäisi tietää, että kysymys on liikesalaisuutta loukkaavasta tuotteesta (LSL 4.5 §). Oikeudeton käyttäminen on taas ikävä asia, koska se johtaa erinäisiin epämiellyttäviin seuraamuksiin.

Selonottovelvollisuus ja sen laiminlyömisen vakavat seuraukset

Tuotteen saastuminen on näin ollen suhteellista ja kohdistuu siitä tietoiseen tai huolimattomaan henkilöön. Tuo "pitäisi tietää" juridinen himmeli tarkoittaakin sitä, että vapautuakseen vastuusta henkilöllä on tietty selonottovelvollisuus siitä, että kyseessä ei ole liikesalaisuutta loukkaava tuote. Jos hän tämän selonoton laiminlyö, katsotaan hänen tienneen siitä, mitä olisi selvinnyt asiaa tarkemmin tutkimalla.  Selonottovastuu on sitä suurempi, mitä epäilyttävämmät olosuhteet ovat.

Otetaan esimerkki. Yhtiöön tulee naapurifirmasta innostunut softankehittäjä, joka onnistuu vääntämään muutamassa viikossa lähdekoodia sen verran mutkalle, mihin yleensä menee kuukausia aikaa. Koodista tulee hieno ohjelmisto, softankehittäjä saa kuukauden työntekijän tittelin ja juodaan kakkukahvit. Myöhemmin käy ilmi, että 90 prosenttia lähdekoodista olikin edellisen työnantajan liikesalaisuutta, jota softankehittäjä oikeudettomasti hyödynsi projektissa. Jos yhtiön johto olisi selvittänyt tämän ihmemiehen tuotekehityspolkua, olisi käynyt ilmi, ettei työtä ole voitu tehdä yhtiön työsuhteen aikana vaan väistämättä edellisessä työpaikassa ja koodi oli jäänyt muistitikussa taskuun. Tällöin selonoton laiminlyöneen uuden työnantajan ja sen johdon voidaan katsoa tienneen oikeudenloukkauksesta, jolloin myydessään uutta tuotetta nämä syyllistyvät liikesalaisuuden oikeudettomaan käyttämiseen.

Mitä tästä sitten seuraa? Edellinen työnantaja hermostuu ja nostaa oikeusprosessin. Tuomioistuin kieltää yhtiötä ja henkilöitä markkinoimasta ja myymästä loukkaavaa tuotetta, velvoittaa vetämään tuotteen pois markkinoilta tai hävitettäväksi ja määrää kaikki liikesalaisuuden sisältävät tallenteet tuhottavaksi. Kieltoa ja näitä ns. korjaavia toimenpiteitä tehostetaan reippaalla uhkasakolla. (LSL 8 §)  Lisäksi yhtiö voidaan tuomita maksamaan lisenssikorvausta vastaavaa hyvitystä liikesalaisuuden oikealle haltijalle ja vahingonkorvausta aiheutuneesta vahingosta (LSL 11 §). Tuomio vielä julkistetaan lehdessä yhtiön kustannuksella (12 §).

Miten tältä voidaan suojautua?

Loukkausriskien merkittävän kohoamisen vuoksi on tullut entistä tärkeämmäksi, että liikesalaisuuslainsäädännön ja -sopimusten noudattaminen nostetaan osaksi yhtiön compliance-toimintoa kilpailu- ja henkilötietorikkomusten rinnalle. Sakkoriski ei ole sama, mutta vaikutukset yhtiön tuotekehityksen saastumisen myötä voivat olla kohtalokkaita. Liikesalaisuuksien kanssa tekemisissä olevien yhtiöiden tulisikin käydä läpi koko toimintakenttänsä ja suunnitella, miten erilaisin ohjeistuksin, sopimuksin ja menettelyin voidaan estää muiden liikesalaisuuksien loukkaaminen. Jos huolellisen valmistautumisen jälkeen kuitenkin tuli loukanneeksi toisen oikeuksia, niin yhtiö voi vapautua vastuusta, kun se ei tiennyt eikä sen pitänyt tietää oikeudenloukkauksesta.

Tämä teksti on liikesalaisuuslakia käsittelevän kirjoitussarjani neljäs osa. Edellisessä kirjoituksessa käsittelin liikesalaisuuden salassapitovelvoitteita.  Tätä kirjoitussarjaa on nyt ruvettu julkaisemaan myös Alman juridiikan ja talouden uutiskirjeessä. Sitäkin kautta pääsee siten tekstiä lukemaan. Linkit Alman julkaisemiin kirjoituksiini:

• Vapaavuori: Liikesalaisuuksista vihdoin yritysten hovikelpoista omaisuutta – Näkemyksiä liikesalaisuuslaista I
• Vapaavuori: Miten tunnistat liikesalaisuuden? Näkemyksiä liikesalaisuuslaista II