Näkemyksiä liikesalaisuuslaista II – Mitä on liikesalaisuus?

Jatkona viime viikon kirjoitukseen uunituoreesta liikesalaisuuslaista, aloitan lain merkittävimpien kohtien esittelyn liikesalaisuuden käsitteestä. Liikesalaisuuslaki suojaa juuri sitä itseään, eli teknistä tai taloudellista salaista tietoa, joka liittyy liiketoimintaan (itse asiassa elinkeinotoimintaan). Liikesalaisuuslaissa termi liikesalaisuus on lain soveltamisen edellytys ja rikoslain muutoksen myötä myös yrityssalaisuusrikokseen syyllistymisen edellytys. Liikesalaisuuden kriteereitä ei keksitty Suomessa, vaan ne lainattiin melko suoraan liikesalaisuusdirektiivistä. Näillä tiedoilla pärjää siis myös Euroopan metropoleissa.

Tiedosta tulee liikesalaisuus, jos kaikki seuraavat kolme edellytystä täyttyvät.

1. Ensimmäinen kriteeri lähtee hiukan yllättäen siitä, mitä tieto ei saa olla. Se ei saa olla kokonaisuutena tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä tällaisia tietoja tavanomaisesti käsitteleville henkilöille yleisesti tunnettua tai helposti selville saatavissa. Siten alan yleinen ammattitaito sekä tuotetta tutkimalla helposti selvitettävä tieto (ns. käänteismallinnus eli reverse engineering) jää liikesalaisuuden ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa käytännössä, että tiedon on oltava salaista. Koska liikesalaisuuden määritteleminen salaiseksi tiedoksi ei anna paljoa lisäarvoa, on asiaa lähestytty negatiivisen kriteerin kautta. Nyrkkisääntö on, että jos tieto on yksityiskohtaista, yrityskohtaista ja tallennetussa muodossa, se on todennäköisemmin liikesalaisuutta kuin yleistä ammattitaitoa. Jos julkista tietoa kuitenkin yhdistelee jotenkin, voi siitäkin tulla liikesalaisuutta. Liikesalaisuus ei ole kuitenkaan yksinoikeus, eli useammalla taholla voi olla aivan laillisesti hallussa ja hyödynnettävissä sama liikesalaisuus – kunhan se ei ole tullut yleisesti tunnetuksi.
2. Toisena liikesalaisuuden kriteerinä on, että sillä on oltava salaisuutensa vuoksi taloudellista arvoa elinkeinotoiminnassa. Käytännössä tämä salassapitointressin edellytys tarkoittaa, että tiedon paljastuminen ulkopuolisille olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa yhtiölle. Tämä onkin salaisuuden merkittävä kriteeri, sillä käytännössähän liikesalaisuuksista saadaan kilpailuetua juuri siksi, etteivät tiedot ole kilpailijoiden tai muiden tahojen saatavilla.
3. Viimeisenä kriteerinä on tiedon tosiasiallinen suojaaminen, eli että tiedon laillinen haltija on fyysisin, tietoteknisin ja oikeudellisin turvatoimin ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin sen suojaamiseksi. Mikäli yhtiö ei itse suojaa omia tietojaan, menettää se siten niiden arvon ja suojan liikesalaisuutena muiden hyödyntämistä vastaan.

Liikesalaisuuksilla on huomattava merkitys nykypäivän yritystoiminnassa. Jotta tämä suoja saavutetaan ja säilytetään, on yhtiön kuitenkin tiedostettava näiden merkitys ja ryhdyttävä nimenomaisiin toimiin näiden suojaamiseksi. Liikesalaisuuksien suojaamisohjelma tulisikin olla tehtävälistalla kaikissa niissä yrityksissä, jotka haluavat suojata IPR-salkkuaan. Merkitys on entisestään kasvanut uuden lain myötä, kuten myöhemmin lain muiden kohtien esittelyssä havaitaan.

Perusteellinen selvitys liikesalaisuuden käsitteestä tulee kohtapuoleen ilmestyvään uuteen painokseen kirjastani Liikesalaisuudet, yrityssalaisuudet ja salassapitosopimukset. Siinä kerrotaan myös, mikä on liikesalaisuuden tavoin suojaa saava salaisuusasteeltaan alhaisempi tekninen ohje.

Jatkoa seuraa…