Yrityskauppoihin liittyviä verotuksellisia ratkaisuja Korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja Keskusverolautakunnasta
Asiantuntijat
Partner
Suomi
Toimin Suomen toimiston Vero-oikeusryhmän osakkaana ja vetäjänä. Avustan asiakkaitamme kotimaiseen ja kansainväliseen yritys- ja henkilöverotukseen liittyvissä kysymyksissä. Tämän ohella olen erikoistunut pääomarahastoihin liittyvään oikeudelliseen neuvonantoon sekä pääomasijoitusyhtiön että sijoittajien näkökulmasta.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) ja Keskusverolautakunta (KVL) ovat viime aikoina antaneet useita verotusta koskevia ratkaisuja. Osa ratkaisuista on hyvin tapauskohtaisia, mutta osa antaa vastauksia pitkään avoinna olleisiin kysymyksiin.
Seuraavassa esittelemme kaksi mielenkiintoista yrityksen omistajanvaihdoksiin ja niiden verotukseen liittyvää linjanvetoa.
1. Vastikkeeton kauppa ei johda luovutustappion syntymiseen (KHO 2020:145)
KHO ratkaisi vuoden 2020 lopulla kysymyksen siitä, onko vastikkeetta luovutetusta omaisuudesta syntynyt tappio verotuksessa vähennyskelpoinen vai ei.
KHO katsoi, että vaikka tuloverolaki ei sisällä tarkempaa määritelmää siitä, millainen omistusoikeuden siirto on laissa tarkoitettu luovutus, verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota ei voi syntyä jos vastiketta ei peritä. KHO:n mukaan luovutusvoittoverotuksen luonteesta johtuu, että se liittyy ainoastaan luovutuksiin, joissa omaisuuden luovuttajalle maksetaan tai muuten suoritetaan jonkinlainen taloudellista arvoa omaava vastike. Merkitystä ei siten tule antaa sille, onko osakkeiden omistusoikeus siirretty kauppakirjaksi otsikoidulla dokumentilla, kun mitään todellista vastiketta ei suoriteta. Näin ollen luovuttajalle, joka ei saa vastiketta luovuttamistaan osakkeista, ei muodostu tuloverotuksessa huomioon otettavaa verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota.
2. Yrityskaupan ostajayhtiön asiantuntijakulujen vähennyskelpoisuus arvonlisäverotuksessa (KVL:2020/46)
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa pääomarahaston välillisesti omistaman yhtiön oli tarkoitus hankkia liiketoimintaa harjoittavan yhtiön koko osakekanta. Hankkivan yhtiön tarkoituksena oli tarjota kohdeyhtiölle arvonlisäverollisia, konsernin johtamiseen liittyviä hallintopalveluita heti hankinnan jälkeen. Ennakkoratkaisussa KVL vastasi myös kysymykseen siitä, vaikuttaako asiantuntijakulujen vähennyskelpoisuuteen emoyhtiön tarjoamien hallintopalveluiden tuottaminen sen omalla henkilöstöllä vaiko alihankintana ulkopuoliselta palveluntarjoajalta.
Ennakkoratkaisua pyydettiin siitä, oliko hankkivalla yhtiöllä oikeus vähentää kohdeyhtiön osakkeiden hankinnasta aiheutuneiden asiantuntijapalveluiden kustannuksiin sisältynyt arvonlisävero.
KVL katsoi, että koska hankkivan yhtiön tarkoituksena oli tarjota kohdeyhtiölle ja muille tytäryhtiöilleen edellä mainittuja palveluita jatkuvaluonteisesti, se oli myös niiden myynnistä arvonlisäverovelvollinen. Osakkeiden hankinnasta aiheutuvien kulujen oli niin ikään katsottava olevan hankkivan yhtiön yleiskustannuksia johtuen siitä, että kuluilla oli välitön ja suora yhteys hankkivan yhtiön liiketoimintaan. Tällöin niistä aiheutuneet kustannukset olivat arvonlisäverolain nojalla vähennyskelpoisia siltä osin kuin kyse oli vähennykseen oikeuttavaan käyttöön kohdistuvista kustannuksista. Hankkivan yhtiön tapauksessa asiantuntijapalveluiden ostohintojen arvonlisävero oli kokonaisuudessaan vähennyskelpoinen, sillä hankkivan yhtiön tarkoituksena ei ollut harjoittaa arvonlisäverotonta toimintaa.
Ennakkoratkaisussaan KVL ei pitänyt vähennysoikeuden syntymisen kannalta merkityksellisenä seikkana sitä, ostaako hankkiva yhtiö kaupan kohteena olevalle yhtiölle tarjoamat hallinnointipalvelut alihankintana ulkopuolisilta alihankkijoilta sen sijaan, että ne tuotettaisiin omalla henkilöstöllä. Lisäksi huomionarvoista oli, ettei sillä oliko asiantuntijapalveluiden toimeksiantosopimukset solminut hankkiva yhtiö vai oliko ne solmittu hankkivan yhtiön lukuun ennen sen perustamista, tai sillä, että osa palveluista oli suoritettu ennen hankkivan yhtiön arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymistä kun palvelut laskutettiin hankkivalta yhtiöltä vasta arvonlisäverorekisteröinnin jälkeen ollut merkitystä vähennysoikeuden kannalta.
Ratkaisu on huolellisesti perusteltu ja asiallisesti ottaen looginen. Samalla ratkaisu antaa viitteitä siitä, että Verohallinnon vastaavissa tilanteissa noudattama käytäntö arvonlisäveron vähennysoikeuden epäämisestä voidaan katsoa virheelliseksi. Tätä kirjoitettaessa KVL:n ennakkoratkaisu ei ole vielä lainvoimainen, emmekä välttämättä yllättyisi, mikäli Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö haluaisi saattaa asian KHO:n lopullisesti ratkaistavaksi.
