Pandemian oikeudelliset ulottuvuudet V - kilpailuoikeus ja julkiset hankinnat

Kilpailuoikeus joustaa pandemian edessä, mutta vain osittain

Euroopan komissio ilmoitti jo maaliskuussa, ettei unionin kilpailuviranomaisten verkosto tule nykyisissä poikkeusoloissa puuttumaan väliaikaisiin ja välttämättömiin toimenpiteisiin, joiden avulla pyritään varmistamaan kriisiaikana välttämättömien tuotteiden saatavuus. Kilpailevien yritysten on mahdollista tehdä sallittua yhteistyötä kriittisten terveydenhuoltoalan tarvikkeiden ja lääkkeiden saannin turvaamiseksi pandemian aikana. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on ilmoittanut noudattavansa tätä linjausta.

Komissio on kilpailukomissaari Margrethe Vestagerin johdolla kuitenkin painottanut, ettei yritysten tule pyrkiä hyötymään kriisiajoista. Sekä kartelleihin että määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön suhtaudutaan edelleen vakavasti, eikä tällaisia menettelyjä pysty perustelemaan pandemialla. Vaikka kilpailuviranomaisten yllätystarkastuksia yritysten toimitiloihin tuskin nähdään nykyisissä olosuhteissa, kilpailuviranomaiset saattavat ilmestyä ovelle vielä vuosienkin päästä, mikäli yritys osallistuu kilpailulainsäädännön vastaiseen toimintaan pandemian aikana.

Tilapäisiä poikkeuksia valtiontukisääntöihin

Komissio julkaisi maaliskuussa tiedonannon, jonka tarkoitus oli merkittävästi joustavoittaa EU:n valtiontukisääntöjä pandemian aiheuttamien poikkeuksellisten talousvaikeuksien takia. Vuoden 2020 loppuun voimassa oleva tiedonanto mahdollistaa seuraavat tukimuodot:

• väliaikaiset tukiohjelmat (yhden yrityksen tuki enintään 800 000 euroa)
• markkinahintaa edullisemmat lainat ja takaukset jäsenvaltioilta
• markkinaehtoja alhaisemmat lainat ja takaukset rahoituslaitosten välityksellä
• lyhytaikaisia vientiluottovakuutuksia koskevien sääntöjen joustavoittaminen.

Vappuun mennessä komissio oli ehtinyt hyväksyä jo 135 pandemian vuoksi tehtyä valtiontukitoimenpidettä, joiden osalta komissio ei voi määrätä takaisinperintää tulevaisuudessa. Ensimmäinen Suomea koskeva hyväksyvä päätös koski 2 miljardin euron julkisten takausten ja tuettujen lainojen ohjelmaa koronavirusepidemiasta kärsivien yritysten tukemiseksi. Tämän ohjelman hallinnoinnista ja toteuttamisesta vastaa valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj.

Toisessa Suomea koskevassa päätöksessä oli kyse 3 miljardin euron ohjelmasta koronavirusepidemiasta kärsivien yritysten tukemiseksi. Ohjelman puitteissa valtion on mahdollista myöntää julkista tukea suorina avustuksina, pääomasijoituksina, valikoivina veroetuuksina ja ennakkomaksuina, takaisinmaksettavina ennakkoina, valtiontakauksina ja lainoina.

Hankintalakia ei sovi unohtaa

Mikäli pandemiasta kärsivä yritys on onnellisesti saanut julkista rahoitusta kehittämistoimenpiteitä varten, tulee sen kuitenkin huomioida, että rahoituspäätöksessä edellytetään hankintalain noudattamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksityinen yritys voi olla tukirahaa käyttäessään hankintayksikkö ja että sen tulee kilpailuttaa tukirahallaan tekemät vähintään 60 000 euron hankinnat. Tästä kilpailuttamisvelvollisuudesta pääsee eroon joidenkin julkisuudesta tuttujen henkilöiden tapaan palauttamalla saatu tuki. Liiketoiminnan kannalta kannattavampi vaihtoehto voisi kuitenkin olla hankintasäännösten noudattaminen.

Koska Business Finlandin ja ELY-keskusten kehitystoimenpiteitä varten myöntämien tukien enimmäismäärä on 100 000 euroa, edellä mainittu 60 000 euron raja luultavasti ylittyy sellaisenaan vain harvassa tapauksessa. Yritysten on kuitenkin hyvä huomioida myös hankintalain pilkkomiskielto: hankintaa ei saa pilkkoa eriin hankintalain säännösten soveltamisen välttämiseksi. Jos yrityksen kehityshanke on rakennettu erinäisten ostopalveluiden ympärille, on arvioitava, muodostavatko nämä osaprojektit yhden kokonaisuuden, jonka arvo saattaakin yltää 60 000 euron kynnysarvoon. Tällöin kilpailuttamisvelvoite koskee kaikkia kyseisiä kehittämisrahoituksella tehtäviä hankintoja.

Hankintayksiköiden – sekä hankintaviranomaisten että tukirahaa saaneiden yritysten – on mahdollista poiketa yleisestä kilpailuttamisvelvollisuudesta ja tehdä suorahankinta tarkoin säädetyissä tapauksissa. Euroopan komissio täsmensi huhtikuisessa tiedonannossaan, että pandemiaan liittyviä tapahtumia tai niiden erityislaatuista kehitystä ei ole ollut mahdollista ennakoida. Näin ollen etenkin terveydenhuoltoalalla suorahankinnan tekeminen voi olla mahdollista hankintasäännöissä tarkoitetun äärimmäisen kiireen perusteella.

Hankintayksiköiden kannattaa huomioida, että pandemian varjolla kilpailuttamatta jätetty hankintasopimus ei kuitenkaan voi olla voimassaoloajaltaan pidempi eikä kohteeltaan laajempi kuin on tosiasiassa tarpeen. Suorahankinnan tulee siis olla vain väliaikainen ratkaisu siihen saakka, että vakaampi vaihtoehto on löydettävissä. Tämä edellyttää tapauskohtaista arviota.

Tekstin kirjoittanut asianajaja Katia Duncker vetää Bird & Birdin Suomen EU- ja Kilpailuoikeusryhmää. Hänellä on monivuotinen, kattava kokemus haastavien kilpailuoikeudellisten asioiden hoitamisesta sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Kirjoitus on viides osa asianajaja Tom Vapaavuoren toimittamasta kirjoitussarjasta, jossa keskitytään käytännön asianajotyössä esiin tulleisiin pandemian juridisiin kysymyksiin.  Vapaavuori on erikoistunut riitojen ratkaisuun, sopimusoikeuteen ja liikesalaisuuskysymyksiin. Hän on toiminut lukuisissa liikeriidoissa asiamiehenä ja välimiehenä.

Kirjoitus on julkaistu myös Alma median Juridiikan ja talouden uutiskirjeessä.

Kirjoitussarjan aiemmat osat:
Johdanto (Tom Vapaavuori)
Yhtiökokoukset ja osingonjako (Mika Puurunen)
Lomautukset (Maisa Nikkola)
Lähipiirin sukupolvenvaihdokset (Sami Tuominen)