Virtuaalivaluuttojen luonnehdinta verotuksessa

Välittömässä verotuksessa virtuaalivaluutoilla ei ole maksuvälineen asemaa. Kyse on kuitenkin omaisuudesta. Tuloverolain mukaan toimitettavassa henkilöverotuksessa virtuaalivaluutan luovuttaminen, käyttäminen ja vaihtaminen ovat siten tapahtumia, jotka laukaisevat luovutusvoiton verotuksen. Koska virtuaalivaluuttoja ei kuitenkaan pidetä arvopapereina, ei niihin voida soveltaa esimerkiksi tuloverolain erityistä säännöstä arvopapereiden arvonalenemisesta. 

Virtuaalivaluuttojen louhinta on ns. proof of work -protokollassa luonnollisen henkilön tuloverolain mukaan verotettavaa muuta ansiotuloa. Tulkintaa voidaan pitää ainakin joltain osin erikoisena, sillä PoW vaatii panostuksia sellaiseen tietotekniseen laitteistoon, joka kykenee louhintatyöhön. Louhintatuloa voidaan tässä valossa pitää tuloverolaissa määriteltynä pääomatulona, sillä sitä voidaan pitää louhintaan kykenevään laitteistoon sidotun varallisuuden kerryttämänä tulona. Myös muualla oikeuskirjallisuudessa on esitetty samansuuntaisia kannanottoja. Proof of work -protokollasta poiketen proof of stake -protokollalla, jossa henkilö lukitsee jo olemassa olevaa virtuaalivaluuttaa hetkeksi käytettäväksi virtuaalivaluuttojen turvaamiseen, saatuja virtuaalivaluuttoja verotetaan pääomatulona.

Yhteisöjen tuloverotuksessa virtuaalivaluuttojen verokohtelu noudattaa pääpiirteittäin yllä henkilöverotuksen osalta kuvattua. Toisin sanoen jokainen vaihtotapahtuma realisoi verotuksen riippumatta siitä, mihin omaisuuslajiin virtuaalivaluutat luetaan. Vaihto-omaisuuteen luettaessa on mahdollista kuitenkin tiettyjen edellytysten täyttyessä tehdä elinkeinoverolain mukainen arvonalennuskirjaus. Koska kyse ei ole myöskään elinkeinoverotuksessa valuutasta, ei virtuaalivaluutan realisoitumattomaan arvonnousuun- tai alentumiseen sovelleta elinkeinoverolain mukaisia valuuttakurssivoittoa tai -tappiota koskevia, veronalaista tuloa kerryttäviä kirjauksia.

Tuloverotuksesta poiketen arvonlisäveron osalta on lähdetty siitä, että virtuaalivaluutat (Suomessa on otettu kantaa bitcoinin osalta) ovat maksuvälineitä. Tällöin esimerkiksi virtuaalivaluuttojen myymiseen ja ostamiseen suunnitellun alustan tarjoaminen generoi tuloa, jota pidetään arvonlisäverolaissa tarkoitetun ja verosta vapautetun rahoituspalvelun suorittamisesta veloitettuna palkkiona. Valittu tulkinta voidaan nähdä malliesimerkkinä siitä, miten tulo- ja arvonlisäverotuksen käsitteet eivät ole yhteneväisiä, ja samaa asiaa voidaan käsitellä verolajeissa toisistaan hyvinkin poikkeavalla tavalla.