Näkemyksiä liikesalaisuuslaista VIII – Ilmiantamisesta hovikelpoista toimintaa

”Saksan verottaja maksanut miljoonia euroja sveitsiläispankista vuodetuista tiedoista.”

Olisiko tällaista otsikkoa voinut kuvitella parikymmentä vuotta sitten? Sivistysvaltio rohkaisee anastamaan pankista pankkisalaisuuden alaista tietoa ja maksaa siitä vielä miljoonia. Toiminnan moraalista ja laillisuudesta pidettiin joku aika sitten vielä meteliä. Maailma kuitenkin muuttuu, tarkoitus pyhittää keinot ja whistle blowingista eli ilmiantamisesta on tullut hyväksyttyä ja jopa EU:n kannustamaa toimintaa. Yhä useampi yleisen edun kannalta merkittävä väärinkäytös onkin tullut julkisuuteen whistle blowingin kautta. Myös terminologia on Suomessa muuttumassa, kun negatiivissävytteisistä ilmiantajista on tulossa neutraalimmin pelkkiä ilmoittavia henkilöitä.

Liikesalaisuuslain 5 §:n mukaan liikesalaisuuden hankkiminen, käyttäminen tai ilmaiseminen ei ole oikeudetonta, jos liikesalaisuus on hankittu, sitä on käytetty tai se on ilmaistu yleisen edun suojaamista varten väärinkäytöksen tai laittoman toiminnan paljastamiseksi. Liikesalaisuussuojalla ei siten voida estää väärinkäytösten paljastamista.

Väärinkäytöksen kohteeksi joutuminen ja/tai sen ilmituleminen on yritykselle kuin yritykselle kova paikka. Rehellisesti toimivalle yhtiölle väärinkäytöksen ilmituleminen yrityksen johdolle pitäisi kuitenkin olla positiivinen asia, koska se voi tällöin korjata tilanteen ja minimoida haittoja.

Whistle blowing asettaa kuitenkin yrityksille myös merkittäviä uhkia ja maineriskejä. Liikesalaisuuslaki ei nimittäin määrittele sitä, kenelle ja miten ilmiantaminen voidaan tehdä – on luonnollisesti eri asia, että paljastaminen tehdään yhtiön johdolle kuin että se tehdään viranomaiselle tai julkisuuteen. On myös mahdollista, että ilmiantaja arvioi väärin toimintansa oikeutuksen tai paljastaa tietoja laajemmin kuin on tarpeen, irrotettuna asiayhteydestään, yksipuolisesti tai vääristeltynä. Yrityksen joutuessa julkisesti puolustelemaan toimintaansa on peli usein jo menetetty ja jäljellä on enää vahingon rajoittaminen.

Liikesalaisuuslakiin ja sen perusteluihin on kuitenkin kirjattu erinäisiä edellytyksiä, jotta kyse olisi lain sallimasta väärinkäytöksen paljastamisesta. Ensinnäkin tekijän tulee toimia suojatakseen yleistä etua. Henkilökohtaiset motiivit paljastamiselle eivät ole riittäviä, kuten esimerkiksi pelkkä kosto entiselle työnantajalle.

Lain perusteluihin on kirjattu myös merkittävä edellytys toiminnan oikeutukselle. Jos yrityksellä on toimiva ja turvallinen väärinkäytösten ilmoituskanava, tulee ensisijaisesti käyttää tällaista sisäistä kanavaa. Näin voidaan pitkälti estää asioiden käsittely mediassa tai muuten julkisesti. Yrityksen johtoa koskevissa väärinkäytösepäilyissä ei kuitenkaan ole yleensä edellytyksenä sisäisen kanavan käyttäminen.

Whistle blowingin salliminen liikesalaisuuslaissa on kuitenkin vasta alkua. EU:ssa on valmisteilla direktiivi väärinkäytösten paljastajien nimenomaisesta suojelusta.  Direktiiviluonnoksen mukaan ilmoituskanavan luominen tulee pakolliseksi tietyille yrityksille ja viranomaisille. Myös tämä direktiivi edellyttää ensisijaisesti sisäistä ilmoittamista, jotta ilmoittaja saisi toiminnalleen suojaa. Järjestelmä on itse asiassa kolmiportainen – sisäistä ilmoittamista voi seurata ulkoinen ilmoittaminen viranomaisten perustamaan järjestelmään, minkä jälkeen vasta julkinen ilmoittaminen on sallittua. Tietyissä tilanteissa henkilö voi myös julkistaa suoraan tiedot. Direktiiviluonnoksen teksti voi kuitenkin vielä muuttua.

Miten yritykset voivat sitten suojautua whistle blowingin joskus jopa kohtalokkailta mainehaitoilta ja muilta seurauksilta? Ensinnäkin yhtiön tulee tehdä selväksi henkilöstölle, että minkäänlaisia väärinkäytöksiä ei suvaita, yhtiö ohjeistaa ja valvoo lakien noudattamista ja kaikkiin väärinkäytöksiin tullaan puuttumaan. Näin pyritään estämään se, että väärinkäytöksiä ylipäätään tapahtuu. Jos kuitenkin väärinkäytöksiä ilmenee, on (ainakin tietyn kokoluokan) yhtiöillä oltava toimiva ja turvallinen väärinkäytösten ilmoituskanava. Siinä ilmoitettuihin väärinkäytöksiin on myös puututtava ja ryhdyttävä asiantuntijan avustuksella viivytyksettä käytettävissä oleviin oikeudellisiin ja muihin toimenpiteisiin.

Uusi whistle blowingia koskeva sääntely on johtanut siihen, että liikesalaisuuskysymysten käsittely on tullut olennaiseksi osaksi yhtiön compliance-toimintoja. Liikesalaisuusasioiden käsittelyyn osana compliancea on johtanut myös usea muu uuden liikesalaisuuslain säännös, joita on käsitelty tämän kirjoitussarjan aikaisemmissa osissa. Näiden mukaan toisen liikesalaisuuksien loukkaaminen voi nimittäin johtaa yllättäviin ja ankariin seuraamuksiin.

Lisää aiheesta kohtapuoleen ilmestyvässä teoksessa Liikesalaisuudet ja salassapitosopimukset.

- - - -

Blogisarjan aiemmat osat löydät alta:

• Näkemyksiä liikesalaisuuslaista VII – Salassapitosopimuksista kiellon kautta korvauksiin
• Näkemyksiä liikesalaisuuslaista VI – Tekninen ohje ohjelmistojen, pelien ja algoritmien suojaksi
• Näkemyksiä liikesalaisuuslaista V – Missä menee liikesalaisuuden sallitun ja kielletyn hankkimisen raja?
• Näkemyksiä liikesalaisuuslaista IV – Liikesalaisuutta loukkaavan tuotteen karmea kohtalo
• Näkemyksiä liikesalaisuuslaista III – Liikesalaisuuden salassapitovelvoitteet
• Näkemyksiä liikesalaisuuslaista II – Mitä on liikesalaisuus?
• Näkemyksiä liikesalaisuuslaista I – Suomen ensimmäinen liikesalaisuuslaki voimaan tänään 15.8.2018